Onko sinul­le jää­nyt kar­vas maku perus­kou­lun lii­kun­ta­tun­neis­ta? Onko mie­lee­si jää­nyt kou­lu­lii­kun­nas­ta ne veren maku suus­sa teh­dyt pun­ner­ruk­set kun­to­tes­tis­sä tai pis­tä­vä rin­ta­ki­pu puru­ra­dal­la hiih­tä­mi­ses­tä 30 asteen pak­ka­ses­sa? Tun­tuu­ko sinus­ta jo val­miik­si lii­kun­nan har­ras­ta­mi­nen suo­rit­ta­mi­sel­ta, pakol­ta ja ras­kaal­ta aja­tuk­sel­ta? Haluat­ko tie­tää 3 asi­aa, joi­ta et opi kou­lus­sa lii­kun­nas­ta?

Usko pois, et ole ainoa! Jokai­sel­la lii­kun­ta­tun­nil­la piti suo­rit­taa, pyr­kiä samaan tai vie­lä parem­paan tulok­seen, kuin muut ikä­to­ve­rit. Piti olla vähin­tään niin hyvä, ettei jää­nyt luo­kan vii­mei­sek­si. Jos ei mitat­tu hen­ki­lö­koh­tai­sia tulok­sia, niin sit­ten kil­pail­tiin jouk­kue­la­jeis­sa.

Aikui­se­na ymmär­räm­me, että kou­lu­maa­il­ma arvo­sa­noi­neen on erit­täin haas­ta­va ympä­ris­tö. Opet­ta­jien on pak­ko arvioi­da oppi­lai­ta, jot­ta todis­tuk­siin saa­daan arvo­sa­nat ja tilas­tot saa­daan päi­vi­tet­tyä myös val­ta­kun­nal­li­sel­la tasol­la.

Käy­tän­nös­sä tuo kaik­ki tar­koit­taa sitä, että lap­sen ja nuo­ren teke­mis­tä mita­taan kai­ken aikaa. Lii­kun­nas­sa mit­ta­rei­na toi­mi­vat kun­to­tes­tit ja ylei­set val­ta­kun­nal­li­set ikä­ryh­mit­täin toi­mi­vat tilas­tot. Lap­sel­le ja nuo­rel­le jää kuva sii­tä, että lii­kun­nan har­ras­ta­mi­nen on kil­pai­lua ja suo­rit­ta­mis­ta, jol­la pyri­tään aina johon­kin tulok­seen.

Sinua voi kiin­nos­taa myös tämä: Voi­ko yli­pai­noi­nen har­ras­taa tans­sia?

Lukemalla tämän postauksen opit 3 asiaa, joita et opi koulussa liikunnasta.

1. Lii­kun­nan har­ras­ta­mi­sen ei tar­vit­se olla tulos­ten mit­taus­ta.

Lii­kun­nan har­ras­ta­mi­nen voi olla muu­ta­kin, kuin tulos­ten mit­taa­mis­ta. Voit käy­dä kun­to­sa­lil­la vain sen takia, että sinul­le tulee hyvä olo tree­nin jäl­keen. Ei sen takia, että sinun on saa­ta­va nos­tet­tua pen­kis­tä 10 kg enem­män kuin vii­me ker­ral­la.

Voit myös käy­dä hiih­tä­mäs­sä naut­tiak­se­si ulkoil­mas­ta ja upeis­ta mai­se­mis­ta. Ei sen takia, että sinun pitää saa­da tun­nin aika­na kier­ret­tyä puru­ra­dan hiih­to­la­tu vähin­tään 7 ker­taa.

Kysy itsel­tä­si ääneen: Kum­pi sinua moti­voi enem­män: se, että läh­det käve­lyl­le met­sään naut­ti­maan luon­nos­ta vai se, että sinun on yleis­ten tilas­to­jen mukaan lii­kut­ta­va puo­li tun­tia päi­väs­sä? Niin­pä, lii­kun­nan ilo löy­tyy sii­tä, että sen teke­mi­ses­tä naut­tii, ei sik­si, että joku sanoo miten asiat kuu­lui­si teh­dä.

Voit siis har­ras­taa lii­kun­taa ihan vain omak­si ilok­se­si tai aivan täy­sin muis­ta­kin syis­tä, kuin tulos­kes­kei­ses­ti suo­rit­taen.

2. Lii­kun­taa voi har­ras­taa ilman kil­pai­lua itsen­sä tai mui­den kans­sa.

Sinun ei tar­vit­se kil­pail­la, jos et halua. Jot­kut naut­ti­vat lii­kun­nas­ta enem­män pie­nen kil­pai­lun ohel­la, mut­ta liik­kua voi ihan ilman sitä­kin. Nyky­päi­vän yhteis­kun­nas­sa mei­dät ase­te­taan kil­pai­lua­se­maan mones­sa tilan­tees­sa. Kil­pai­lem­me joko mui­den tai itsem­me kans­sa.

Mut­ta mitä, jos liik­kui­sit­kin vain kos­ka se on haus­kaa? Ei sik­si, että sinun pitää olla parem­pi, kuin työ­paik­ka­si Tii­na. Sinun ei myös­kään tar­vit­se kil­pail­la itse­si kans­sa. Ihmi­nen voi uupua omiin tavoit­tei­siin­sa.

Oli­si todel­la tär­ke­ää, että arjes­ta löy­tyi­si sel­lai­sia­kin het­kiä, jois­sa ei oli­si mitään var­si­nais­ta tavoi­tet­ta. Lii­kun­taa voi har­ras­taa vain har­ras­ta­mi­sen ilos­ta. Sik­si, että se vie aja­tuk­set pois töis­tä ja teke­mät­tö­mis­tä kotias­ka­reis­ta. Sik­si, että voit het­ken naut­tia sinun omas­ta ajas­ta­si tai har­ras­tus­po­ru­kan hul­vat­to­man haus­kas­ta seu­ras­ta.

3. Lii­kun­nan har­ras­ta­mi­nen teh­dään omaa kehoa kuun­nel­len, ei ylei­siä suo­si­tuk­sia nou­dat­taen.

Kuten edel­lä jo hie­man ker­roin­kin, lii­kun­taa ei pitäi­si har­ras­taa vain sik­si, että joku sanoo että niin kuu­luu teh­dä. Lii­kun­taa tuli­si har­ras­taa omaa kehoa kuun­nel­len.

Tänä päi­vä­nä moni unoh­taa kuun­nel­la omaa sisäis­tä ään­tään ja kehon vies­te­jä. Kun kehon vies­tit ohit­taa ja vain puur­taa eteen­päin, voi moti­vaa­tio, jak­sa­mi­nen ja innos­tus lop­pua lyhyeen. Keho voi pahim­mas­sa tapauk­ses­sa sanoa koko­naan sopi­muk­sen­sa irti.

Vaik­ka ylei­set lii­kun­ta­suo­si­tuk­set sanoi­si­vat mitä, sinun tulee kuun­nel­la omaa kehoa­si ja miel­tä­si. Jos työ­päi­vä on vie­nyt kaik­ki mehut sinus­ta ja keho huu­taa lepoa, sinun ei sil­loin tule läh­teä teke­mään salit­ree­niä vain kos­ka se lukee kalen­te­ris­sa­si, vaan sinun tulee antaa keho­si palau­tua ja kerä­tä voi­mia.

Jos keho­si on sitä miel­tä, että nor­maa­lis­ti teke­mä­si tun­nin ryh­mä­lii­kun­ta­tun­ti on lii­an ras­kas, voit aivan hyvin läh­teä tun­nil­ta kes­ken kai­ken pois tai pitää tauon sil­loin kun keho­si niin vaa­tii.

Jos kehon vies­te­jä ei kuun­te­le sil­loin, kun se kuis­kaa hil­jaa, havah­dut vii­meis­tään sil­loin, kun keho­si huu­taa ja on jo lii­an myö­häis­tä. Opet­te­le siis kuun­te­le­maan kehoa­si ja sitä, mil­loin keho­si kai­paa lepoa, mil­loin akti­voin­tia ja mil­loin kehon­huol­to oli­si pai­kal­laan.

Kun sinä ja keho­si voit­te hyvin, myös mie­li voi parem­min.

Ker­ro kom­ment­ti­ken­täs­sä mil­lai­sia muis­to­ja sinul­la on kou­lu­lii­kun­nas­ta ja ovat­ko ne vai­kut­ta­neet sinun asen­tei­sii­si lii­kun­taa koh­taan.